KKO:2018:28
- Asiasanat
- Syyttäjä, Muutoksenhaku, Puhevalta
- Tapausvuosi
- 2018
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2017/378
- Taltio
- 736
- ECLI-tunnus
- ECLI:FI:KKO:2018:28
Kihlakunnansyyttäjän ennakkopäätösvalitusta käräjäoikeuden päätöksestä ei ollut lähetetty valtakunnansyyttäjänviraston kautta, vaan se oli toimitettu käräjäoikeuden kautta suoraan Korkeimmalle oikeudelle. Kysymys syyttäjän puhevallan käyttämisestä Korkeimmassa oikeudessa. (Ään.)
Sakkomääräys ja asian käsittely käräjäoikeudessa
Sakkomääräys
Poliisi antoi A:lle 5.1.2017 sakkomääräyksen, jonka mukaan A:lle oli määrätty liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 12 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus. Päiväsakon rahamääränä oli käytetty 39 euroa, mikä oli perustunut viimeksi vahvistetussa verotuksessa vahvistettuihin tulotietoihin. Sakkomääräyksen mukaan A oli tunnustanut teon, hyväksynyt seuraamuksen ja päiväsakon rahamäärän määräytymisperusteen, suostunut summaariseen menettelyyn sekä luopunut oikeudestaan suulliseen käsittelyyn.
Valitus ja vastaus Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa
A vaati käräjäoikeudelle 19.1.2017 toimittamassaan muutoksenhakemuksessa, että päiväsakon rahamäärää alennetaan sen johdosta, että hänen tulonsa ovat viimeksi vahvistetun verotuksen jälkeen laskeneet olennaisesti hänen jäätyä työttömäksi.
Syyttäjä vaati ensisijaisesti, että valitus jätetään tutkimatta, koska A ei ollut valittanut sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 35 §:ssä mainitulla perusteella. Toissijaisesti hän ilmoitti, että A:n ilmoittamia tulotietoja voitiin pitää luotettavina.
Käräjäoikeuden päätös 16.3.2017 nro 17/111272
Käräjäoikeus tutki valituksen ja alensi päiväsakon rahamäärän 28 euroon.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Kaarlo Hakamies.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa ennakkopäätösvalitukseen.
Valituksessaan syyttäjä vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja A tuomitaan sakkomääräyksen mukaiseen sakkorangaistukseen.
A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.
Välitoimet
Korkein oikeus varasi valtakunnansyyttäjälle tilaisuuden lausua syyttäjän puhevallan käyttämisestä asiassa. Valtakunnansyyttäjä ilmoitti määräajassa antamassaan lausumassa, että Korkeimmalle oikeudelle osoitetun muutoksenhakukirjelmän laatineella kihlakunnansyyttäjällä on syyttäjän puhevalta asiassa.
Korkein oikeus varasi A:lle tilaisuuden kirjallisen lausuman antamiseen Korkeimman oikeuden valtakunnansyyttäjälle tekemän lausumapyynnön sekä valtakunnansyyttäjän lausuman johdosta. A antoi lausuman.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Syyttäjän puhevallan käyttämistä koskevan ratkaisun perustelut
Asian tausta ja pyydetyt lausumat
1. Syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä korkeimpaan oikeuteen ja syyttäjien edustamisesta korkeimmassa oikeudessa. Eräiden asiakirjojen lähettämisestä tuomioistuimille annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan syyttäjän on toimitettava korkeimmalle oikeudelle osoitetut muutoksenhakemukset hovioikeudelle tai oikeudenkäymiskaaren 30 a luvussa tarkoitetussa ennakkopäätösvalitusta koskevassa muutoksenhaussa käräjäoikeudelle valtakunnansyyttäjän välityksellä ja muut asiakirjat korkeimman oikeuden määräämällä tavalla.
2. Tässä asiassa kihlakunnansyyttäjänä käräjäoikeudessa toimineen syyttäjän laatima, Korkeimmalle oikeudelle osoitettu muutoksenhakemus on toimitettu määräajassa käräjäoikeuteen ja sieltä Korkeimpaan oikeuteen. Asiakirjoista saadusta selvityksestä ei käy ilmi, että syyttäjän muutoksenhakemus olisi muutoksenhaulle säädetyssä määräajassa toimitettu Korkeimmalle oikeudelle valtakunnansyyttäjän välityksellä.
3. Korkein oikeus on varannut valtakunnansyyttäjälle tilaisuuden antaa lausuma syyttäjän puhevallan käyttämisestä kysymyksessä olevassa asiassa. Valtakunnansyyttäjä on lausumassaan ilmoittanut, että muutoksenhakemuksen laatineella kihlakunnansyyttäjällä on syyttäjän puhevalta asiassa. Valtakunnansyyttäjä ei ole lausunut muutoksenhakemuksen toimittamiseen liittyvistä tosiseikoista eikä kihlakunnansyyttäjän puhevallan oikeudellisen arvioinnin perusteista.
4. Korkein oikeus on pyytänyt A:lta kirjallisen lausuman valtakunnansyyttäjälle osoitetun lausumapyynnön sekä valtakunnansyyttäjän lausuman johdosta. A ei ole lausunut syyttäjän puhevaltaa koskevasta kysymyksestä.
Syyttäjän puhevallan käyttämistä koskevat säännökset ja tulkintakäytäntö
5. Aikaisemmin voimassa olleen yleisistä syyttäjistä annetun lain (199/1997) 4 §:n mukaan valtakunnansyyttäjän tehtävänä oli muun ohessa syyttäjien edustaminen Korkeimmassa oikeudessa. Säännöstä on sovellettu vakiintuneesti siten, että asianomaiset syyttäjät ovat harkinneet itsenäisesti ja oma-aloitteisesti muutoksenhaun tarpeellisuutta ja toimittaneet Korkeimmalle oikeudelle osoittamansa muutoksenhakukirjelmät valtakunnansyyttäjänvirastoon, jossa kirjelmät on tarkastettu. Jos kirjelmä on ollut valtakunnansyyttäjän näkemyksen mukaan puutteellinen tai jos siinä on haluttu esittää lisäperusteita, asianomaista syyttäjää on voitu pyytää tarkistamaan muutoksenhakukirjelmää valtionsyyttäjän ohjeiden mukaan. Valtakunnansyyttäjällä on ollut myös mahdollisuus jättää muutoksenhakemus toimittamatta Korkeimpaan oikeuteen. Eräissä yksittäistapauksissa valtakunnansyyttäjä on ottanut asian itse ratkaistavakseen ja hakenut muutosta asiassa.
6. Ennen yleisistä syyttäjistä annetun lain säätämistä ja valtakunnansyyttäjänviraston perustamista vastaava menettely perustui hallitusmuodon 46 §:n 2 momenttiin ja valtioneuvoston oikeuskanslerin ohjesäännön 12 §:n 4 momenttiin. Näiden säännösten mukaan oikeuskanslerin asiana oli Korkeimmassa oikeudessa edustaa syyttäjistöä ja päättää alaistensa syyttäjien muutoksenhausta Korkeimpaan oikeuteen. Yleisistä syyttäjistä annettua lakia koskeneessa hallituksen esityksessä todettiin, että valtakunnansyyttäjälle siirtyisi oikeuskanslerille kuuluva syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa. Muutoksenhaku voitaisiin järjestää nykyiseen tapaan siten, että valtakunnansyyttäjänvirastossa tarkastettaisiin syyttäjien muutoksenhakemukset. Sen sijaan syyttäjän vastapuolen tekemiin muutoksenhakemuksiin vastaamista voitaisiin yksinkertaistaa siten, että kirjeenvaihto tältä osin tapahtuisi Korkeimman oikeuden määräämällä tavalla ilman, että asiat kulkisivat valtakunnansyyttäjänviraston kautta (HE 131/1996 vp s. 39).
7. Voimassa olevan syyttäjälaitoksesta annetun lain 10 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä ja syyttäjien edustamisesta Korkeimmassa oikeudessa. Lain säätämiseen johtaneissa esitöissä (HE 286/2010 vp, LaVM 34/2010 vp) ei ole lausuttu mitään siitä, onko säännöksen sanamuodon muuttamisella ollut tarkoitus muuttaa syyttäjän toimivaltaa koskevaa vallinnutta oikeustilaa. Hallituksen esityksessä (s. 19) todetaan tältä osin ainoastaan, että valtakunnansyyttäjä päättäisi edelleen syyttäjän valituslupahakemuksen jättämisestä Korkeimpaan oikeuteen.
8. Syyttäjän puhevallan käyttämistä koskevaa sääntelyä on yleisistä syyttäjistä annetun lain voimassaoloaikana ja jo sitä ennen saatettu tulkita Korkeimmassa oikeudessa siten, että syyttäjän muutoksenhakemus on jätetty tutkimatta sen vuoksi, että asiaa alemmissa oikeusasteissa ajanut alempi syyttäjä on toimittanut hakemuksen suoraan Korkeimpaan oikeuteen (esimerkiksi ylimääräistä muutoksenhakua koskenut ratkaisu 5.11.2002 nro 2904 sekä valituslupa-asioita koskeneet ratkaisut 18.4.2011 nro 858 ja 29.9.1999 nro 2617). Oikeuskäytännössä on tällöin siis edellytetty, että syyttäjä toimittaa hakemuksensa valtakunnansyyttäjänvirastoon, josta se toimitetaan edelleen Korkeimpaan oikeuteen.
9. Korkein oikeus on sittemmin väljentänyt tulkintaansa siltä osin, että syyttäjän suoraan Korkeimpaan oikeuteen toimittamia ylimääräisiä muutoksenhakemuksia on tutkittu sen jälkeen, kun valtakunnansyyttäjälle on ensin varattu tilaisuus lausua asiassa (esimerkiksi ratkaisut 31.1.2017 nro 153, 10.2.2017 nro 275 ja 23.5.2017 nro 1089 - 1091).
Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa
10. Voimassa olevan lain mukaan valtakunnansyyttäjän tehtävänä on valituslupahakemuksen jättämisestä ja syyttäjien edustamisesta Korkeimmassa oikeudessa päättäminen. Valtakunnansyyttäjän asiassa antaman lausuman mukaan hakemuksen Korkeimpaan oikeuteen toimittaneella kihlakunnansyyttäjällä on syyttäjän puhevalta tässä asiassa. Siten valtakunnansyyttäjä on tällä syyttäjien edustamisesta tekemällään päätöksellä muutoksenhaun määräajan päättymisen jälkeen hyväksynyt kihlakunnansyyttäjän valituslupahakemuksen ja valituksen käsillä olevassa asiassa Korkeimmassa oikeudessa.
11. Syyttäjien puhevallan käyttämistä Korkeimmassa oikeudessa koskevien säännösten sanamuodoista taikka sääntelystä esitöissä lausutusta ei ole luotettavasti pääteltävissä, mikä on tarkoitettu seuraukseksi siitä, ettei säännöstä muutoksenhakemuksen toimittamisesta valtakunnansyyttäjän välityksellä ole noudatettu. Kohdassa 1 todetut syyttäjälaitoksesta annetun lain ja eräiden asiakirjojen lähettämisestä tuomioistuimille annetun lain säännökset eivät lausu siitä, onko sanottu velvoite toteutettava muutoksenhaun määräajan puitteissa vai onko mahdollinen puute korjattavissa vielä määräajan umpeutumisen jälkeen.
12. Valtakunnansyyttäjän tehtäviä koskevan sääntelyn taustalla voidaan nähdä pyrkimys turvata Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävien asioiden sopivuus ennakkopäätöstuomioistuimen käsiteltäväksi sekä parantaa muutoksenhakukirjelmien laatua siten, että valtakunnansyyttäjä tarkastaa alempien syyttäjien laatimat hakemukset (ks. HE 131/1996 vp s. 39). Valtakunnansyyttäjällä ylimpänä syyttäjäviranomaisena voidaankin katsoa olevan parhaat edellytykset arvioida, mitkä asiat soveltuisivat Korkeimman oikeuden käsiteltäviksi ja mihin seikkoihin kussakin muutoksenhakemuksessa on syytä keskittyä.
13. Edellä sanotusta huolimatta kihlakunnansyyttäjä on muutoksenhakija ja jutun asianosainen asiassa, jossa muutoksenhakemus on toimitettu Korkeimpaan oikeuteen valtakunnansyyttäjän kautta, ellei valtakunnansyyttäjä ota juttua ajaakseen. Valtakunnansyyttäjällä säilyy toimivalta päättää muutoksenhakemuksen jättämisestä ja siten sen tulemisesta Korkeimman oikeuden tutkittavaksi myös siinä tapauksessa, että puutteen asiakirjojen toimittamistavassa katsottaisiin olevan korjattavissa valtakunnansyyttäjän jälkikäteen antamalla hyväksynnällä. Nämä seikat puoltavat tulkintaa, jonka mukaan asiakirjojen toimittamista valtakunnansyyttäjänviraston kautta koskeva vaatimus on korjattavissa myös muutoksenhaun määräajan umpeutumisen jälkeen.
14. Kihlakunnansyyttäjän velvollisuus toimittaa muutoksenhakemus etukäteen valtakunnansyyttäjänvirastoon on toisaalta omiaan turvaamaan edellä kuvatun valtakunnansyyttäjän ennakkotarkastusoikeuden toteutumisen myös käytännössä. Kihlakunnansyyttäjän toimittaessa muutoksenhakemuksensa valtakunnansyyttäjänvirastoon jo hyvissä ajoin ennen valitusluvan hakemista koskevan määräajan päättymistä valtakunnansyyttäjällä on paremmat edellytykset harkita hakemuksen sisältöä ja tarvittaessa sitä, onko valitusluvan hakeminen asiassa tarpeen.
15. Eräiden asiakirjojen lähettämisestä tuomioistuimille annetun lain 1 §:n 3 momentin nojalla muu syyttäjän kirjeenvaihto Korkeimpaan oikeuteen kuin muutoksenhakemus on toimitettavissa Korkeimman oikeuden määräämällä tavalla. Kohdassa 6 todetuin tavoin sääntelyn tarkoituksena oli mahdollistaa muun muassa muutoksenhakemukseen vastaaminen kihlakunnansyyttäjän toimesta suoraan Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on kuitenkin vakiintuneesti noudattanut käytäntöä, jonka mukaan myös syyttäjän vastaus muutoksenhakemukseen pyydetään valtakunnansyyttäjänviraston kautta.
16. Syyttäjän muutoksenhakemuksen toimittamista Korkeimpaan oikeuteen koskevien menettelytapasäännösten ensisijaiset tavoitteet eivät kohdistu muutoksenhaun vastapuolen oikeusturvaan. Kuitenkin tuomion täytäntöönpanon ja muiden oikeusvaikutusten vuoksi on tärkeää muutoksenhaun määräajan päättyessä tietää, jääkö tuomio pysyväksi vai haetaanko siihen vielä valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Tulkinta, jonka mukaan valtakunnansyyttäjä voisi jälkikäteen hyväksyä syyttäjän muutoksenhakemuksen, aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta, koska tuomion lainvoimaisuus jäisi riippumaan valtakunnansyyttäjän myöhemmästä kannanotosta.
17. Vaatimus muutoksenhakemuksen toimittamisesta Korkeimpaan oikeuteen valtakunnansyyttäjänviraston kautta määräajassa varmistaa myös sen, että hakemus on sisällöltään hakijan tarkoittamassa lopullisessa muodossa. Mikäli valtakunnansyyttäjän hyväksyntä hakemukselle voidaan antaa myös määräajan umpeutumisen jälkeen, joudutaan arvioimaan mahdollisesti oikeudellista epävarmuutta aiheuttavaa kysymystä siitä, onko ja missä määrin hakemuksen sisällöllinen muuttaminen vielä sallittua. Sanotun muuttamismahdollisuuden epääminen puolestaan tarkoittaisi sitä, että valtakunnansyyttäjän tarkastamisoikeus toteutuisi vain hakemuksen hyväksymisenä tai hylkäämisenä.
18. Valtakunnansyyttäjän ennakkotarkastusoikeus toteutuisi tehokkaimmin myös ylimääräisessä muutoksenhaussa, jos hakemuksen toimittaminen valtakunnansyyttäjänviraston kautta katsotaan olevan aina sen tutkimisen edellytys. Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon ylimääräisen muutoksenhaun erityispiirteet. Kohdassa 9 mainitut ratkaisut, joissa valtakunnansyyttäjälle on varattu tilaisuus suoraan Korkeimpaan oikeuteen toimitetun hakemuksen täydentämiseen, ovat koskeneet syyttäjän tuomionpurkuhakemuksia vastaajan eduksi. Tällainen purkuhakemus poikkeaa syyttäjän tavanomaisesta muutoksenhausta säännönmukaisessa menettelyssä vastaajan vahingoksi. Tuomionpurku vastaajan eduksi perustuu yleiseen etuun rikostuomion selvän virheen korjaamiseksi, minkä vuoksi sille ei ole säädetty lainkaan määräaikaa. Sanottujen purkuhakemusten tutkimista koskeva oikeuskäytäntö ei siten ole ristiriidassa sen tulkinnan kanssa, että kihlakunnansyyttäjän muutoksenhakemuksen toimittaminen suoraan Korkeimpaan oikeuteen ei ole valtakunnansyyttäjän hyväksymisellä korjattavissa enää muutoksenhaulle säädetyn määräajan jälkeen.
19. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei kihlakunnansyyttäjän asiassa suoraan Korkeimpaan oikeuteen toimittamaa muutoksenhakemusta, jonka osalta valtakunnansyyttäjä ei ole muutoksenhaulle säädetyssä määräajassa päättänyt syyttäjien edustamisesta Korkeimmassa oikeudessa, voida tutkia.
Päätöslauselma
Syyttäjän ennakkopäätösvalitus jätetään tutkimatta. Käräjäoikeuden päätös jää siten pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin (eri mieltä), Soile Poutiainen, Pekka Koponen, Tuula Pynnä ja Tatu Leppänen. Esittelijä Paula Jutila (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Määräaikainen oikeussihteeri Jutila:
Mietintö on Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen sen perustelukohtien 1 - 12 osalta. Tämän jälkeen Korkein oikeus lausunee seuraavaa:
Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 9 §:ssä säädetään menettelystä tilanteessa, jossa määräajassa saapunutta muutoksenhakemusta ei ole laadittu säädetyllä tavalla. Puute asianosaisen muutoksenhakukirjelmässä voi olla muodollinen ja koskea esimerkiksi allekirjoituksen tai tarvittavan valtakirjan puuttumista, taikka asiallinen. Korkeimman oikeuden on tällaisessa tapauksessa lainkohdan 1 momentin mukaan kehotettava hakijaa korjaamaan puute määräämässään ajassa, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Mikäli kehotusta ei noudateta ja jos muutoksenhakukirjelmä on niin puutteellinen, ettei asiaa sen perusteella voida ratkaista, hakemus on 3 momentin mukaan jätettävä tutkimatta. Edellä mainittua säännöstä noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 30 a luvun 6 §:n 1 momentin nojalla myös ennakkopäätösvalitusasian käsittelyssä.
Nyt käsillä oleva tilanne, jossa sinänsä toimivaltaisen syyttäjän laatimaa hakemusta ei ole toimitettu Korkeimpaan oikeuteen laissa säädetyllä tavalla, ei olennaisesti poikkea tilanteesta, jossa valituskirjelmää rasittaa muu muodollinen puute. Mikäli tällaista puutetta ei korjata, valituskirjelmää ei voida tutkia. Hakijalle varataan siksi määräajassa tilaisuus täydentää hakemustaan, ja määräajassa saapuneen täydennyksen jälkeen hakemus voidaan tutkia. Täydennyksen ei sen sijaan tarvitse saapua muutoksenhakukirjelmän jättämiselle asetetussa alkuperäisessä määräajassa.
Tässä tapauksessa valtakunnansyyttäjä on sille erikseen varatussa määräajassa ilmoittanut, että muutoksenhakemuksen laatineella ja sen suoraan Korkeimpaan oikeuteen toimittaneella kihlakunnansyyttäjällä on syyttäjän puhevalta asiassa. Valtakunnansyyttäjän toimivaltaa ja tehtäviä koskevista säännöksistä tai niiden tarkoituksesta ei johdu estettä tutkia kihlakunnansyyttäjän muutoksenhakemusta tällaisessa tapauksessa.
Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, että syyttäjän ennakkopäätösvalitus voidaan käsillä olevassa asiassa tutkia.
Pääasiaratkaisun perusteluissa esitetyillä perusteilla mietinnössä esitettiin, että Korkein oikeus kumoaisi käräjäoikeuden päätöksen ja jättäisi A:n valituksen käräjäoikeudelle tutkimatta. Sakkomääräys jäisi siis pysyväksi.
Oikeusneuvos Bygglin : Hyväksyn mietinnön syyttäjän puhevallan käyttämistä koskevilta osin. Äänestyksen tuloksen johdosta jätän valituksen tutkimatta.